Täysin yliarvostetun elokuvan ei-niin-hurmaa...

Boyhood (2014) on Richard Linklaterin ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva. Sitä on kuvattu 12 vuoden ajan, minkä takia päähenkilöt vanhenevat luonnollisesti. Boyhood on Mason-pojan yksinkertainen kasvutarina.

Minulla oli elokuvasta suuret odotukset, koska sitä oli kehuttu hurjasti ja se sai Golden Globe-palkintoja sekä kuusi Oscar-ehdokkuutta. Jouduin kuitenkin pettymään.

Mason on tavallinen poika, tai ainakin siltä aluksi näyttää. Hänellä on sisko ja yksinhuoltajaäiti. Masonin ollessa seitsenvuotias he muuttavat uuteen kaupunkiin äidin opiskelujen perässä, ja Mason on huolissaan siitä, löytääkö hänen isänsä heitä Houstonin sykkeestä. Masonin äiti löytää uuden miehen, joka myöhemmin sairastuu alkoholismiin. He muuttavat jälleen, ja elämä jatkuu, kunnes Mason lähtee opiskelemaan yliopistoon. 

Juoni on tavanomaisen tylsä. Tavallisen pojan elämää, johon on väkisin lisätty draamaa, surua ja rikkonainen perhe. On tietysti hienoa, että sama näyttelijä pysyy läpi elokuvan, mutta mielestäni sen varaan on laskettu hieman liikaa eikä normaalia juonta ole jaksettu kehittää. 

Osa näyttelijöistä oli erittäin hyviä. Pidin erityisesti Masonin sisaren Samanthan (Lorelei Linklater) ja äidin Olivian (Patricia Arquette) näyttelijänsuorituksista. He vaikuttivat luonnollisilta ja sulavilta roolissaan. Yhtään en taas pitänyt itse Masonin (Ellar Coltrane) roolista. Pienen pojan kehnot näyttelijäntaidot vielä ymmärtää, mutta myös nuori Mason on yhtä luonnollinen kuin lyhytkaulainen kirahvi. 

Henkilöt, jotka pojan valitsivat rooliin, olisivat voineet katsoa vähän tarkemmin.

Kaikki muu oli elokuvassa kohtalaisen hyvin tehty: ainakaan mikään muu ei jäänyt häiritsemään. Kuvaus ja ohjaus oli taidokasta, mutta kaiken pilasi päähenkilön tekopyhä esitys. 

Kerta kaikkiaan en ymmärrä, miksi tällainen filminriekale ansaitsee yhtäkään palkintoa.

Olisivat nyt edes valinneet jonkun komeamman pojan!